Kirjoittajan arkistot: Hallitus

Satunnaiset kysymykset

Ajattelin kirjoittaa listan satunnaisista kysymyksistä, joita olen pohtinut viimeisen puolen vuoden aikana opiskellessani teologiaa Itä-Suomen yliopistossa.

Suurimpaan osaan kysymyksistä en tiedä vastauksia,
mutta haluaisin tietää.

Joihinkin kysymyksiin voin tietää vastaukset, mutta yhteenkin kysymykseen vastaaminen vaatisi paljon valkoista paperia, joten tyydyn vuoden 2021 alkaessa vain esittämään nämä mieltäni askarruttaneet kysymykset.

Sitä paitsi luettelomaiset tekstit ovat helposti luettavia, ja joskus niiden avulla voi suoriutua jopa kokonaisista kursseista.

Opiskelijaelämään liittyvät kysymykset:

  1. Miten rahoittaisin yliopisto-opistelun?
  2. Miten oppisin elämään niin askeettisesti, että hankittu rahoitus riittäisi jokapäiväiseen leipään?
  3. Miten oppisin unohtamaan opiskelun viikonloppuisin?
  4. Miten oppisin hillitsemään intoani lukea hyvän ja mieltä avaavan kirjan, loppuun asti yhdeltä istumalta?
  5. Miten oppisin löytämään motivaation kuivan ja tylsän kirjan läpi selailuun?
  6. Miten tutustuisin paremmin opiskelukavereihini?
  7. Miten en vaikuttaisi täysin urpolta WhatsApp-keskusteluissa?
  8. Miten hillitsisin omaa intoani?
  9. Miten muistan kaiken oppimani vielä kymmenen vuoden päästä?
  10. Mitä olen oppinut?
  11. Mikä minua oikeasti kiinnostaa?
  12. Mistä saisin energiaa etäopiskeluun?
  13. Voisinko sittenkin löytää Raamatusta jotakin uutta ja jännää, kunhan jaksan valmistautua kreikan välitenttiin?
  14. Entä jos se uusi ja jännä sijaitseekin Vanhassa testamentissa, minun pitäisi opiskellakin hepreaa?

Teologiset ja filosofiset kysymykset:

  1. Onko Jumala olemassa?
  2. Onko Saatana olemassa?
  3. Missä Jumala on?
  4. Onko kristinuskon Jumala oikea jumala?
  5. Mitä Jumala on?
  6. Mikä ihminen on?
  7. Miten Jumalaa voisi tutkia?
  8. Onko Jumala luonut maailman?
  9. Onko sattuma luonut maailman?
  10. Mitä tarkoittaa kosminen inflaatio?
  11. Miten oppisin ymmärtäään kvanttifysiikkaa?
  12. Onko Jumala ikuinen?
  13. Onko engergia ikuinen?
  14. Mitä on energia?
  15. Miten siedän tietämättömyyttä?
  16. Mieten poistan tietämättömyyden?
  17. Tiesivätkö opetuslapset kaiken tämän teologisen tiedon mitä opiskelen vai olivatko he siitä tietämättömiä?
  18. Oliko opetuslapsia olemassa?
  19. Olenko minä olemassa?
  20. Mitä on oleminen?
  21. Miksi jotkut asiat ovat täyttä hepreaa?
  22. Tulisiko minusta hyvä sielunhoitaja?
  23. Mikä on sielu?
  24. Mistä sielu tulee?
  25. Onko sielu olemassa?
  26. Minne sielu lopulta menee?
  27. Minne minä olen menossa?

– Henri Pesonen

Mikä ihmeen Fideksen blogi?

Täällä kirjoittelee Fideksen sihteeri Susanna. Kirjoitin juuri pääkirjoituksen Fideksen vuosijuhlilla (26.4.) julkaistavaan Fideksen Ilmestykseen ja siitä inspiroituneena päätin ottaa vastuuta tästä Fideksen blogistakin. Ensimmäisessä hallituksen kokouksessa blogin kohtalo jäi avoimeksi ja viimeisimmässä kokouksessa päätimme antaa sihteerille vapaat kädet sen suhteen, joten tässä sitä ollaan. Uutta suuntaa blogille antamassa.

Ilmestyksen kokoamisprosessin (ja aiempien omien opintojenkin) aikana on tullut pyöriteltyä paljon kaikenlaisia aiheita ja ajatuksia koskien niin teologien työllistymistä, hallituksen toimintaa kuin toimittajan ammattiakin.

”Tuleeko susta pappi?”

Teologian opiskelijana olen saanut usein kuulla kysymyksen: ”Tuleeko susta pappi?” Toki tämä kysymys kertoo jotakin kysyjän omasta tietämyksestä ja yleisistä ennakkoluuloista teologian opiskelijaa kohtaan yhä tänäkin päivänä. Kyllä, papit ovat teologian maistereita. Mutta ei, kaikki teologian maisterit eivät ole pappeja. Tätä olen yrittänyt toitottaa kaikille kyselijöille. ”Kyllä, minusta voi tulla pappi, mutta minusta ei välttämättä tule pappia. Teologian maisteri nyt ainakin ensisijaisesti.”

Kuinka moni yliopistossa opiskeleva lopulta tietää, minne tulee valmistumisensa jälkeen työllistymään?

Kuinka moni yliopistossa opiskeleva lopulta tietää, minne tulee valmistumisensa jälkeen työllistymään? Haluan olla rikkomassa näitä ennakkoluuloja, että teologian opiskelu olisi yhtä kuin ”pappiskoulu”. Toki meidän koulutuksella on hyvät edellytykset työllistyä myös kirkolle ja me ainejärjestönä pyrimme tukemaan tätä monin tavoin. Esimerkiksi viikoittaisissa päivähartauksissa Genesis-kappelissa on mahdollisuus päästä pitämään hartautta ja sitä kautta saamaan arvokasta kokemusta kirkon alalle. Opettajiksi opiskelevat pystyvät kuittaamaan pappiskysymyksen helposti kertomalla pedagogisista opinnoista ja harjoitteluistaan. Mitä moniammatillisista opinnoista kiinnostuneet voivat sitten sanoa tai tehdä?

Tässä yksi syy tämän blogin aktivointiin tälläkin hallituskaudella. Käytännöllisenä ongelmanratkaisijana ja optimistisena idealistina yhdistelin asioita ja ajattelin kokeilla jotakin uutta.

Yliopistossa opiskellessa kirjoittaminen on lähinnä akateemista, eikä omille pohdinnoille ja oivalluksille jää aina tilaa. Teologin ammattitaito kuitenkin on paljon muutakin kuin vain kurssiarvosanat, eikä opiskelu ole vain yksinäistä kirjojen pänttäämistä. Parhaimmillaan tätä alaa opiskellessa pääsee kokemaan oivaltavia kahvipöytäkeskusteluita opiskelijatovereiden kanssa ja saamaan kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä elämästä. Juuri tätä osaamista, ajatuksia ja näkökulmia, haluaisin voitavan hyödyntää myös täällä blogin puolella.

Parhaimmillaan tätä alaa opiskellessa pääsee kokemaan oivaltavia kahvipöytäkeskusteluita opiskelijatovereiden kanssa ja saamaan kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä elämästä.

Oma toiveeni olisi, että tämä blogi voisi toimia myös yhtenä väylänä ennakkoluulojen rikkomisessa, tietämyksen lisäämisessä ja tarjota tavan kehittää kirjoittamistaitojaan, toki kaikille teologian opiskelijoille, mutta erityisesti heille, jotka eivät ”perinteisistä” teologin ammateista ole kiinnostuneet. Koska hallitus antoi minulle vapaat kädet blogin suhteen, voisinkin nyt tarjota juuri sinulle, arvon fidesläinen, mahdollisuuden omaan puheenvuoroon täällä blogin puolella. Mitä monipuolisemmin saamme eri kirjoittajien tuottamaa sisältöä tänne blogiin, sitä parempi.

Mitä teologia on juuri sinulle?

Heitänkin nyt pallon sinulle, joka luet tätä tekstiä. Mitä sinä olet oppinut, pohtinut tai ihmetellyt omien opintojesi aikana? Mistä aiheesta sinulla riittäisi juttua blogitekstin verran? Mitä teologia on juuri sinulle?

Tekstin tyyli voi olla juuri sinunlaisesi ja aiheen voit vapaasti valita itse. Toki hyvä maku pitää muistaa ja kaikki tekstit kulkevat sihteerin(/hallituksen) suodattimen läpi, joten aivan mitä tahansa ei kannata yrittää julkaista. Sihteeriltä tai omita ystäviltä voi myös kysyä vinkkejä, mikäli pää lyö aivan tyhjää, mutta halua kirjoittamiseen olisi.

Tulevaisuus näyttää, saako tämä idea tuulta purjeisiin, vai jääkö se näihin lähtökuoppiin, mutta toivoisin, että tämä blogi saataisiin jollakin tavalla yhdessä aktivoitua meidän teologien yhteisenä viestintäkanavana. Innolla jään odottamaan, millaiseksi tämän blogin sisältö muodostuu.

– Susanna Leppälä

Hannu Mustakallion emeritusluennon opiskelijoita koskeva osuus

Kirkkohistorian oppiainetta kehittämässä Joensuussa
Opiskelijoita koskeva osuus Hannu Mustakallion emeritusluennosta 28.2.2019.

Alkuosa tekstistä julkaistiin vuosijuhlilla ilmestyneessä Fideksen Ilmestyksessä 26.4.2016

Minulta on pyydetty omaa tekstiä Fideksen ilmestykseen. Pyyntö tuo mieleen hyvän yhteistyön kulloistenkin Fides-aktivistien kanssa syksystä 2003 lähtien, jolloin aloitin kirkkohistorian professorina Joensuun yliopistossa. Loppuvaiheessa (2018) ohjasin Jani Mäkitalon pro gradu -tutkielman, jossa hän tarkasteli ainejärjestö Fides Ostiensiksen
ensimmäistä 20-vuotiskautta (1997–2017). Fidekselläkin on siis oma historiansa!

Fidekselläkin on siis oma historiansa!

Haluan kiittää Fidestä ystävällisestä tervehdyksestä, jonka sain vastaanottaa ennen emeritusluentoani viimeisenä työpäivänäni 28.2. On ollut mieluista rakentaa yhteistyötä teologisen tiedekunnan, sittemmin teologian osaston ja opiskelijoiden välillä vuosien ajan. Kiitos myös aineettomasta lahjasta, jonka osoititte Unicefille.

Emeritusjuhla muodostui minulle todelliseksi ”kerran elämässä” -kokemukseksi, jota voin muistella loppuelämäni ajan. Kysymys ei ollut vain minun vaan myös koko teologian osaston juhlasta. Paikalle oli saapunut suuri joukko entisiä opiskelijoitani, osa pitkistäkin matkoista etelästä ja pohjoisesta saakka. Emeritusluennossani käsittelin kirkkohistorian oppiaineen kehittämistä professorikaudellani. Halusin kiteyttää siihen omia näkemyksiäni ja kokemuksiani. Luennon loppuosassa nostin esille sen, miten olen saanut professorina olla tekemisissä opiskelijoiden kanssa.

Luennoilta muistan kiitollisena monien opiskelijoiden innostuksen aiheita kohtaan.

Kuopion–Oulun hiippakunnan historiaa, papiston poliittista toimintaa eri vaiheissa, henkilöhistoriaa ja myös diakonian historiaa olen tuonut esille myös pitämilläni luennoilla. Luennoilta muistan kiitollisena monien opiskelijoiden innostuksen aiheita kohtaan. Mielessäni on erityisesti ensimmäisten eduskuntavaalien aikaista paikallista väittelyä kuvaava nukketeatteriesitys, jonka hahmot edustivat nuorsuomalaisia, vanhasuomalaisia ja sosiaalidemokraatteja. Opiskelijat havainnollistivat talvella 1907 käsiteltyjä poliittisia kysymyksiä tavalla, johon professori ei kyennyt.

Kirkollista henkilöhistoriaa puolestaan havainnollistimme toisen luentosarjan lopulla suoritetulla paritehtävällä, jossa opiskelijat kuvailivat toistensa keskeisiä vaiheita siihenastisessa elämässä. Kansallisbiografian pienoiselämäkertojen malli osoitti toimivuutensa.

Olen ohjannut professorikaudellani yhteensä 107 läntisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielmaa.

Lopuksi haluan nostaa esille kirkkohistoria-oppiaineen kehittämiseen liittyvän asian, jonka olen Joensuun-vuosieni aikana nähnyt kaikkein tärkeimmäksi professorin tehtäväksi. Kysymys ei ole vain kirkkohistoriasta, vaan muidenkin oppiaineiden syventäviin opintoihin kuuluvasta vaiheesta, jota voi pitää tärkeänä sekä akateemisten perustelu- ja esitystaitojen opettelun että opiskelijoiden oman kasvamisen näkökulmasta. Tarkoitan tutkielmaseminaaria ja gradun kirjoittamista sekä siihen liittyvää yksilöllistä ohjausta.

Olen ohjannut professorikaudellani syksystä 2003 lähtien yhteensä 107 läntisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielmaa, joista viimeiset neljä ovat jostain syystä valmistuneet ja olleet tarkastuksessa tässä helmikuussa. Viimeisen lausunnon kirjoitin Merja Mäkisen gradusta eilen (27.2.2019) kello 16.

Jokaisen gradun olen pannut opiskelijan kanssa alkuun sopimalla sitä koskevasta teemasta, joka on useimmissa tapauksissa ollut ohjaajan esittämä. Olen ohjannut gradutyöskentelyä myös seminaarin jälkeen tutkielman jättämiseen saakka.

Lausuntoehdotuksen olen kirjoittanut kahta lukuun ottamatta kaikista graduista, siis yhteensä 105:sta. Olen laskenut, että aiemmin Helsingissä olin tarkastanut yhteensä 88 gradua, joista pariinkymmeneen olin kirjoittanut lausunnon.

Valmistuneiden gradujen määrä on vaihdellut vuosittain kolmen (2004) ja kolmentoista (2009) välillä. Niiden osuus on voinut nousta parhaimmillaan neljännekseen koko teologian yksikössä hyväksyttyjen gradujen määrästä. Kirkkohistoria on samalla osoittautunut maisterintutkintojen perusteella käytännöllisen teologian jälkeen suosituimmaksi oppiaineeksi. En ole tyytynyt vain ”hoputtamaan”, vaan olen tarjonnut opiskelijalle konkreettista apua, jotta hän voisi omien edellytystensä mukaan selvittää kunnialla ”ison G:n”, josta monen valmistuminen on saattanut jäädä kiinni. Keinona ovat olleet luottamukselliset keskustelut, joissa on lähdetty liikkeelle tutkimuksen rajauksesta, dispositiosta sekä metodis-teknisistä kysymyksistä.

Ohjaus on luottamuksellista toimintaa, jossa olemme edenneet opiskelijan ehdoilla.

Ohjaus on luottamuksellista toimintaa, jossa olemme edenneet opiskelijan ehdoilla ja hänen tavoitteidensa ja aikataulujensa mukaan. Päämääränä on ollut, että jokainen voisi laatia sellaisen tutkielman, johon hänellä on edellytyksiä. Olen saanut nähdä, että lukemattomat opiskelijat ovat kehittyneet merkittävästi matkalla alun hapuiluista kohti lopun viimeisteltyjä tekstejä.

Olen pitänyt kirjaa myös niistä opiskelijoista, joiden gradu on syystä tai toisesta jäänyt kesken. Viime vuosina olen lähettänyt heille yhteisen mutta samalla yksilöllisen kirjeen, jossa olen tarjonnut ohjausapuani. Olen pyytänyt opiskelijaa pohtimaan, mihin gradun valmistuminen on juuttunut. Olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, että osa graduvaiheen opiskelijoista häviää yliopistosta ottamatta yhteyttä ainakaan professoriin. Osa ei enää vastaa mihinkään tiedusteluihin. Yliopiston, oppiaineen ja professorin kannalta tällaiset tapaukset ovat tietysti tappioita. Olen yrittänyt parhaani, mutta lopputulos ei ole kaikkien osalta se, mitä olin
tavoitellut.

Osa graduvaiheen opiskelijoista häviää yliopistosta ottamatta yhteyttä ainakaan professoriin.

Toisaalta olen saanut lukuisilta graduvaiheen selättäneiltä opiskelijoilta kiitollista palautetta, myös kun viime tammikuussa (2019) pyrin kääntymään kaikkien kirkkohistoriasta professorikaudellani valmistuneiden ja työelämään siirtyneiden puoleen.

On ollut koskettavaa saada kuulla etukäteen, että moni entisistä opiskelijoistani tai muista yhteistyökumppaneistani on tahtonut pitkienkin matkojen päästä tulla kuuntelemaan tätä emeritusluentoani. Se kertoo minulle viimeistään nyt, että tein alkuvaiheessa hyvän ratkaisun jäädessäni kirkkohistorian professoriksi Joensuuhun.

Samalla olen ollut herkällä mielellä sen suhteen, onko graduohjauksesta ylipäänsä jotain hyötyä. Aikakausi oli omana opiskeluaikanani 1970-luvulla tietysti toinen, mutta en muista kääntyneeni graduasioissa itse koskaan omien professorieni Eino Murtorinteen ja Pentti Laasosen tai assistenttini Juha Sepon puoleen. Graduohjauksen tarjoaminen ei tietysti sulje pois opiskelijan omaa vastuuta ja aktiivisuutta.

Tein alkuvaiheessa hyvän ratkaisun jäädessäni kirkkohistorian professoriksi Joensuuhun.

Entä millä mielellä lähden eläkkeelle? Haluan kiittää lämpimästi omaa yliopistoani, sen filosofista tiedekuntaa ja teologian osastoa sekä toivottaa niille voimia ja menestystä tuleviin kamppailuihin. Olen kiitollinen myös siitä, että kaiken muun keskellä olen saanut paneutua ikään kuin akateemisen perinteen siirtämiseen ja eläkkeelle valmistautumiseen.

Professorin kiireet ja vastuun kanto loppuvat nyt. Voin liittyä poliittisen historian opettajiini kuuluneeseen professori Seppo Hentilään, joka piti jäähyväisluentonsa Helsingissä elokuussa 2014. Hän tunnusti ymmärtävänsä Viikin navetan asukkaita, joista televisio oli keväisin näyttänyt välähdyksiä. Olo oli kuin kevätniitylle ampaisevalla lehmällä, professori Hentilä kuvasi eläköitymistään Yliopisto-lehden tuoreessa haastattelussa (1/2019).

Samat tunteet on minullakin tänä päivänä. Kiitoksia 15 vuodesta ja neljästä kuukaudesta yliopistossa, kiitoksia tästä emerituspäivästä!

”Olo oli kuin kevätniitylle ampaisevalla lehmällä” Samat tunteet on minullakin tänä päivänä.

– Hannu Mustakallio

Rauhaa metsässä

Kävelen lähimetsääni ja istahdan lempipaikalleni. Suuri kivi, jolla istuessani olen täysin metsän ympäröimänä ja edessäni avautuu kaunis näkymä Pielisjoelle. Ei autojen tai muunkaan ihmiselämän ääniä. Vain metsä ja minä. Huomaan jo muutamassa minuutissa, kuinka sykkeeni laskee ja minut valtaa täydellinen rauhallisuus. Kaikki hetki sitten minua vaivanneet huolet tuntuvat yhtäkkiä naurettavan pieniltä asioilta, enkä jaksa vaivata päätäni niillä enää lainkaan. Istun siinä kauan. En tiedä kuinka kauan, sillä kelloa minulla ei ole ja puhelimenkin jätin kotiin. Hengitän puhdasta, metsäntuoksuista ilmaa ja kuuntelen metsän hiljaisuudesta erottuvia ääniä. Muistan taas olevani osa jotakin suurempaa.

Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka.

Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka. On jollain tavalla lohdullista viettää aikaa metsän hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan ole täydellistä hiljaisuutta. Isossa perheessä kasvaneena, tuota hiljaisuutta olen osannut arvostaa lapsesta saakka. Lapsena hakeuduinkin usein talomme viereiseen metsään rakentamaani majaan, pakoon ison talon meteliä. Kaupungissa asuessani saatoin hukata metsän hetkeksi, mutta voi miten ihanaa olikaan löytää metsä ja sen tarjoama rauha uudelleen myöhemmin!

Metsän äänet ja siellä vallitseva rauha palauttavat minut siihen yhteyteen, joka saa ymmärtämään luomakunnan monimuotoisuutta ja kunnioittamaan kaikkea siihen liittyvää elämää. Kunnioitan metsää valtavasti. Siellä muistan, kuinka pieni osa universumia itse olenkaan. Jostain syystä metsä saa minut myös aina paremmalle tuulelle. Ehkä se on yksi syy siihen, että koen metsän yhdeksi arvokkaimmista asioista elämässäni.

Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä.

Minulle pyhyys ja jonkin kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä. Toisin sanoen, minulle metsä on pyhä. Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä. Minulle metsässä käyminen on lohdullisempaa kuin kirkossa käynti. Koen, että metsässä mieli lepää ja yhteys luontoon palautuu sellaiseksi kuin se on luotu. Arjen kiireessä tuo yhteys tuntuu katoavan eikä sitä ainakaan kaupungin vilinässä kovin helposti saa takaisin. Opiskelijana aikaa tulee vietettyä valtavan paljon tietokoneen ja kirjojen ääressä, sisätiloissa tietenkin, ja tällöin kaipuu metsän huolettomaan ympäristöön kasvaa kovaa vauhtia. On todettu, että jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Tuota vaikutusta tulisi mielestäni hyödyntää entistä enemmän nykyihmisten kiireisessä elämässä.

Jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin.

Koska metsä herättää meissä suomalaisissa paljon tunteita ja se koetaan usein mieltä rauhoittavaksi ympäristöksi, ei mielestäni ole turhaa tarkastella metsää myös henkisyyden ja pyhyyden näkökulmasta. Mitä siis ajattelevat muut teologian opiskelijat metsäyhteydestään?

”Metsässä on helpompaa hengittää.”

”Metsän hiljaisuus on erityistä.”

”Siellä mieleen laskeutuu rauha ja tuntee olevansa osa jotakin suurempaa.”

”Metsä on rakkain kirkoista.”

Tässä vain muutamia ajatuksia teologian opiskelijoiden keskuudesta kandidaatintutkielmaani varten keräämästäni aineistosta. Vaikuttaa siltä, että metsästä voi löytää yhteyden johonkin itseään suurempaan. Oli se sitten yhteyttä luontoon, maailmankaikkeuteen, Jumalaan tai vaikkapa vain oman päänsä sisäiseen maailmaan, antaa metsä ainakin uskomattoman kauniin ympäristön tällaiseen tutkiskeluun ja pohdintaan.

Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään. Etsi sieltä itsellesi mieluisa paikka ja istahda vaikka kivelle tai kannolle ja ihan vain olemaan siinä. Jätä se puhelin taskuun, tai vaikka kokonaan kotiin ja keskity vain luontoon. Ei musiikkia, ei tekniikkaa, vain sinä ja metsä. Kuuntele hiljaisuutta ja hengitä keuhkot täyteen puhdasta ilmaan. Anna ajatusten mennä sinne mihin ne ikinä menevätkään. Istu siinä ainakin kymmenen minuuttia. Ehkä löydät jotain muutakin kuin vain alenevan verenpaineen.

Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään.

– Sanna Sallinen

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_1923-768x282-1.jpg

Mitä on gospel?

Tässä vähän vinkkejä kesäteologeille.

Riparikesä on päässyt kunnolla käyntiin ja eteesi on saattanut tulla sellainen aihe kuin gospel. Gospel on hengellistä musiikkia, joka levittää kristillistä sanomaa. Eikä se ole sidottuna vain yhteen genreen tai tyylilajiin, gospel voi olla lähes mitä vain. Gospel on tullut osaksi suomalaista kristillistä nuorisokulttuuria.

Joissain seurakunnissa saattetaan hyödyntää gospelia rippikoulussa esimerkiksi aamuherätyksissä ja hartauksissa. Sen tarkoituksena on usein tuoda gospelmusiikki lähelle rippikoululaisia ja koska gospel voi olla mitä vain voivat nuoret löytää itselleen gospel-artistin, jota he voivat kuunnella. Gospelmusiikkia voi hyödyntää myös leiriolympialaisten kilpailuissa gospel-visan roolissa tai sitten ihan vain, että nuoret saavat äänestää parasta gospel-biisiä. (Itse olen tehnyt sellaisen huomion, jos Mikavelin Etsivä löytää on mukana, se yleensä voittaa.)

Suomen ev.lut. kirkko on hiljattain julkaissut nettisivuston (hengenveto.fi), josta löytyy gospelmusiikkia eri teemojen alta. Sivusto on Kirkkohallituksen mahdollistama projekti. Tätä saa ja kannattaa hyödyntää rippikoulussa, niin isoset kuin työntekijät. Nettisivu tuo musiikkisisältöä esimerkiksi juuri kesäteologin työkalupakkiin. Eteesi saattaa ponnahtaa tuttuja gospel-artisteja, kuten The Rain tai Idän Ihmeet. Mutta siellä on uusiakin artisteja, joihin kannattaa tutustua esimerkiksi NNS ja Juhani Tikkanen. Artisteja/bändejä sivustoltä löytyy sekä suomalaisia että ulkomaisia.

Nykyään suurin osa gospel musiikista löytyy suoratoistopalveluista kuten Spotify ja harvemmat löytyvät myös YouTubesta.

Itse koen, että edes vähän kannattaa tutustua gospeliin ja tuoda sitä esille nuorille rippikoululaisille, tämä voi olla mahdollisuus siihen, että nuoret tulevat nuorisotiloihin ja syntyy niitä seurakuntanuoria. Olen itse ollut aktiivinen seurakuntanuori omassa kotiseurakunnassa, olen ollut useammalla leirillä isosena ja tottunut siihen, että herätyksissä ja hartauksissa soitetaan gospelia. Mutta nytten vietän ensimmäistä kesäteologi kesää, kotiseurakunnassani ja kiinnitin ensimmäisellä leirillä huomiota siihen, ettei isosilla ole minkäänlaista tietoa gospelista. Tässä me teologit voisimme olla tuomassa sitä tietämystä.

Gospel-artistit/bändit saattavat keikkailla ympäri Suomen eri seurakunnissa. Näin gospel tuodaan lähemmäksi nuoria. Itse olen kiertänyt SAVE:n keikoilla ja olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja saanut ystäviä. Minun kohdallani gospelin tarkoitus on toteutunut eli tuoda ihmiset yhteen kuuntelemaan kristinuskon sanomaa laulun/musiikin muodossa ja nauttia siitä hyvästä fiiliksestä, seurasta ja musasta.

Sitten on nämä Maata Näkyvissä -festarit. Monella on omat mielipiteensä kyseisestä tapahtumasta, mutta siinä on jotain hyvää. Se tuo kristittyjä yhteen aivan Pohjois-Suomesta asti ja kaikki kerääntyvät Turkuun. Se tarjoaa laajan valikoiman gospelmusiikkia, joista esimerkiksi nuori voi valita parhaimmat ja se mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin on huikea.

– Heidi Yli-Mäenpää

Save, Kalajoki. Heidi Yli-Mäenpää
KLS, Turku. Heidi Yli-Mäenpää

Mitä Fides tekee? Juhlavastaava vastaa.

Mitä juhlia juhlavastaava järjestää?

Juhlavastaava vastaa pääsääntöisesti Fideksen vuosijuhlan sekä puurojuhlan valmistelusta ja toteutuksesta yhdessä vuosijuhla- tiiminsä kanssa! Yhteistyötä tehdään monien eri tahojen kanssa niin hallituksen sisällä sekä sen ulkopuolella, vaikuttamaan pääsee varmasti. Juhlavastaava voi toimia ( niin halutessaan) myös apuna muissa Fideksen tapahtumissa ja tilaisuuksissa.

Vuosijuhla tarkoittaa Fides Ostiensis Ry:n ainejärjestön vuosittain kaavailtua tapahtumaa, jolloin juhlitaan hienoissa puvuissa ainejärjestön toiminnan juhlaa! Tilaisuudessa ruokaillaan ja pidetään hauskaa kavereiden kanssa, jatkoja unohtamatta! Vuosijuhla rakentuu aina tietyn teeman ympärille, johon saa itse hyvin pitkälti vapaat kädet! Juhlavastaavan tehtäviin kuuluu mm. kutsujen lähettäminen, ruokailun ja tilojen varaus, koristeiden ja muun tarpeellisen hankinta! Vuosijuhlaan kuuluu myös päivällä järjestettävä juhlaluento-tilaisuus, johon kutsutaan asiantuntijoita puhumaan perinteisesti teemaan liittyvistä aiheista!

Puurojuhla on huomattavasti vapaamuotoisempi tilaisuus, jossa juhlitaan syyslukukauden päättymistä. Puurojuhlassa perinteisesti fuksit ovat järjestäneet puhetta tai esitystä muille opiskelijoille ja henkilökunnalle. Puurojuhlassa myös tapahtuu hallituksen vaihto!

Juhlavastaava vastaa pääsääntöisesti Fideksen vuosijuhlan sekä puurojuhlan valmistelusta ja toteutuksesta yhdessä vuosijuhla- tiiminsä kanssa! Yhteistyötä tehdään monien eri tahojen kanssa niin hallituksen sisällä sekä sen ulkopuolella, vaikuttamaan pääsee varmasti. Juhlavastaava voi toimia ( niin halutessaan) myös apuna muissa Fideksen tapahtumissa ja tilaisuuksissa.

Jos juhlavastaavan tehtävistä nousee kysymyksiä, voi yhteyttä ottaa juhlavastaava.fidesostiensis@gmail.com . Juhlavastaavan tehtävään perehdytetään ja apua saa kysyä aina!

Tanja Tarvainen,
Juhlavastaava, Fides Ostiensis ry

Mitä Fides tekee? Rahastonhoitaja vastaa.

Rahastonhoitajan työ Fideksen rahasäiliön uumenissa.

Mitä rahuri tekee?

Tittelinsä mukaisesti rahurin tärkein tehtävä on pitää huolta Fideksen raha-asioista ja että rahat riittävät vuoden aikana järjestettäviin tapahtumiin ja muihin menoihin. Erilaisten tapahtumien järjestäminen maksaa aina, sillä ruoat ja limsat eivät maksa luonnollisesti itseään. Tämän vuoksi rahuri tekee hyvin paljon yhteistyötä tapahtumavastaavien kanssa, että Fides pääsee omilleen, joka tapahtumasta ja sillä riittää myös rahaa tulevia juhlia varten. Myös tarjoiluvastaava ja spiritualiteettivastaava toimivat tiiviisti rahurin kanssa, sillä myös päivähartauksissa tarjoiltava kahvit ja leivokset tulevat Fideksen pussista. Sen lisäksi hartauksissa kerätyt vapaaehtoiset lahjoitukset kerätään Fidekselle ja ohjataan sitten toimintaamme ja myös kummipäiväkodillemme.

Rahuri hoitaa usein myös Fideksen myyntityön eri tapahtumissa, kuten esimerkiksi yliopiston järjestöpäivillä, ja pitää huolen niin käteiskassasta kuin korttimaksupäätteestäkin. Tämä on rahurin yksi tärkeimpiä tehtäviä ja niistä huolehtiminen on tärkeä vastuu. Rahuri hoitaa myös maksujen karhuamisen jälkikäteen, jos jotain syystä maksut eivät ole ajallaan.

Kuva Fideksen vuosijuhlapäivältä 2019, kirjabasaari.

Kummipäiväkotitoimintamme toimii siten, että Fides lahjoittaa Lasten pankille kuukausittain 30 euroa, josta raha ohjataan aina sinne, missä sitä tarvitaan eniten, kuten esimerkiksi lastensuojeluun, ja lasten hätäapuun. Varat kerätään vapaaehtoisin lahjoituksin esimerkiksi päiväkahveilla, mutta
myös erilaisten myyjäisten kautta. Jokavuotisessa puurojuhlassakin on ollut tapana kerätä lahjoitus kummipäiväkotitilille. Lahjoituksen tekeminen kuukausittain kuuluu rahurin muutamiin säännöllisiin tehtäviin.

Mitä erityistä rahurin työssä on?

Rahurin vastuulla on myös järjestää vuosijuhlien aikaan vuotuinen kirjabasaari, johon kutsutaan Fideksen yhteistyökumppaneita, kuten esimerkiksi Pappisliitto ja Karjalan Teologinen Seura, jolloin he saavat mahdollisuuden mainostaa itseään teologian opiskelijoille, ja myös mahdollisesti myydä kirjojaan. Näin rahurin tehtäviin kuuluu myös osittainen yhteistyösuhteiden ylläpito muiden järjestöjen kanssa. Rahuri myös huolehtii heiltä saatavista lahjoituksista ja ohjaa ne Fideksen toimintaan.

Raha-asioiden lisäksi rahuri pitää huolen Fideksen jäsenrekisteristä ja että sen ajan tasalla. Hän tarkistaa aina jäsenhakemukset ja myös, että jokainen on suorittanut kertaluontoisen jäsenmaksun.

Loppuvuodesta rahuri tekee arvion tulevan vuoden menoista ja suunnittelee kuluneen vuoden pohjalta budjetin seuraavalle vuodelle. Hän tekee myös tasekirjan kuluneen vuoden kuluista, josta ilmenee aiemman vuoden rahaliikenne, ja osoittaa Fideksen toimineen kaikkien lakipykälien mukaan.

Vaikka raha-asioista vastuussa oleminen kuulostaisikin raskaalta tehtävältä, siitä ei kannata ottaa stressiä, koska asiat ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia hoitaa, ja loppujen lopuksi Fideksen toiminta on tiivistä yhteistyötä. Jos jokin asia mietityttää, voi aina pyytää apua.

Miten päädyin rahastonhoitajaksi?

Hassu juttu on, etten ikinä hakenut rahastonhoitajaksi ja olen toiminut tässä tehtävässä jo kaksi vuotta. Alun perin minua pyydettiin uudeksi rahuriksi, koska syyskokouksessa valittu henkilö ei voinutkaan ottaa tehtävää vastaan. Ilmeisesti olin luotettavan oloinen henkilö ja olen osoittanut olevani luottamuksen arvoinen, sillä minut valittiin tehtävään uudestaan seuraavana vuonna. Olen nauttinut työstäni rahurina suuresti ja varsinkin erilaisiin tapahtumiin osanottaminen ja Fideksen edustaminen on ollut yksi hauskimpia asioita yliopistossa ollessani. Tämän vuoksi suosittelen lämpimästi hakemaan niin rahuriksi kuin myös muihinkin tehtäviin, joita Fideksen hallituksesta löytyy.

Jouni Kovanen,
Rahastonhoitaja, Fides Ostiensis ry

Mitä Fides tekee? Spiritualiteettivastaava vastaa.

Fideksen hallitukseen kuuluu spirre eli spiritualiteettivastaava. Tällä hetkellä, vuoden 2020 hallituskaudella spirrenä toimin minä, kolmannen vuoden opiskelija Olli Sairanen. Kuten spiritualiteettivastaavan nimestä voi päätellä, on spirren vastuulla hallituksessa erityisesti hengellisyyteen liittyvät asiat. Hengellisyys on ihmiselle parhaimmillaan hyvä voimavara, ja spirren virkaa voi pitää tärkeänä vaikkapa siksi. Seuraavassa blogitekstissä käyn hieman läpi esimerkiksi spirren vastuualuetta, sitä miten minusta tuli spirre, ja sitä miten poikkeusaika on vaikuttanut spirren tehtäviin.

Mitä spiritualiteettivastaava tekee?

Spirren pääasiallisena tehtävänä on huolehtia viikottaisten hartauksien järjestämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa normaaliaikana hartauden pitäjän sekä kanttorin hankkimista ja siitä huolehtimista, että vartin mittainen päivähartaus tulee järjestettyä klo 12 Genesis-kappelissa. Kuitenkin, näin poikkeusaikana, on hartauksia julkaistu (pääosin itseni toimesta) fideksen Facebook-sivuille. Spirre voi lisäksi sopia muusta toimialueeseensa liittyvästä toiminnasta muiden tahojen kanssa, pääosin spirren oman sähköpostin välityksellä. Sähköpostia
kannattaa siis pitää silmällä ja olla itsekin aktiivinen sen suhteen.

Poikkeusaikana on toiminnasta sopiminen ollut kuitenkin luonnollisesti haastavaa. Normaalisti spirren vastuualueeseen kuuluu paljon enemmänkin kuin vain hartaudet, esimerkiksi mahdolliset ekskursiot, sekä vuosijuhlamessu. Nyt korona-aikana työnkuva on käytännössä kuitenkin supistunut pelkästään hartauksiin, kun tapahtumia on ollut vähintäänkin
haastavaa suunnitella saati toteuttaa. Ikävää on ollut ennen kaikkea se, että yhteisiä hartauksia ei ole voitu viettää normaaliin tapaan, vaan ne ovat siirtyneet verkkoon. Ihmisiä olisi kuitenkin mukava tavata livenä yhteisen hartauden merkeissä.

Miten minusta tuli spirre?

Hain spirren virkaa, sillä tehtävä kuulosti mielenkiintoiselta ja joltain sellaiselta, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Lisäksi ehdokkaita ei muistaakseni minun lisäkseni spirren tehtävään ollut, mikä helpotti sitä, että juuri minä sain spirren pestin. Näin vuoden kääntyessä loppua kohti voin todeta, että kyllä tämä oli aivan uudenlainen kokemus, vaikkakin korona sotki spirren normaaleja työtehtäviä jonkin verran.

Terveiset seuraavalle spirrelle.

Tehtävässä pärjää hyvin normaaleilla vuorovaikutustaidoilla. Ihmeitä ei tarvitse esittää. Spirrelle suunnatut ohjeistukset ovat kattavat ja hyvät. Sanoisin, että tärkeintä on, että lähtee mukaan avoimella mielellä. Erityisenä motivaattorina voisin vielä mainita loppuun, että tämä on kuitenkin ainutlaatuinen hallitusvirka, jota ei muilla kuin teologisilla ainejärjestöillä ole.

Olli Sairanen,
Spiritualiteettivastaava, Fides Ostiesis ry

Mitä Fides tekee? Liikuntavastaava vastaa.

Mitä liikuntavastaava tekee?

Liikuntavastaavan tehtävät lienevät selviävän jo pestin nimestä. Näkyvin näistä tehtävistä on Fideksen ja Pistiksen liikuntavuoron pitäminen. Liikuntavastaava myös päättää salivuorojen lajit ja tuo tavarat paikalle tai hoitaa jonkun muun tuomaan ne paikalle.

Kaudella 2019–2020 tämä on ollut aluksi tiistaisin ja sitten maanantaisin: liikutavastaavan tehtäviin kuuluu pitää huolta siitä että hän tai toinen vuorovastuuhenkilö hakevat Fidekselle liikuntavuoron kevätkaudella.

Millaisia tapahtumia liikuntavastaava on järjestänyt?

Fidesksen liikuntavastaava on myös vastuussa
liikuntatapahtumista ja niihin Fidekselle joukkueen ilmoittamisesta. Nämä tapahtumat ovat periteisesti
olleet:

  • Liikuntailtapäivät syksyllä ja kevättalvella (yleensä jalkapallojoukkue)
  • Agora Cup keväisin
  • Vappusoutu keväisin
  • Räkäposkella-hiihto kevättalvella
  • Salibandyliigaan FC Fideksen ilmoittaminen ja joukkueen ylläpitäminen yhteistyössä muiden kanssa
  • Opintotukikoris yhteistyössä liikuntakerhon kanssa (joukkueen ilmoittaminen tai järjestäminen oman jaksamisen mukaan)
  • muut liikuntatapahtumat!

Siispä siis Fideksen liikuntavastaavan tehtäviin kuuluu näiden tapahtumien lisäksi omien, uusien perinteiden
tekeminen ja niiden vaaliminen! Nykyinen liikuntavastaava on tehnyt uusina (tai elvytettyinä) perinteinä avantouintia Joensuun Jääkarhuilla sekä Pihapeuhaamiset Skripti ry:n kanssa!

Miten saa tiedon liikuntavuoroista ja tapahtumista?

Liikuntavastaavan pestiin kuuluu myös tiedottaminen Fideksen liikuntavuoroista, sekä Agora Oilersin palloiluvuorosta ja salibandyvuorosta! Nämä liikuntavastaava ilmoittaa viikoittain tiedotusvastaavalle.

Fideksen liikuntavastaavan pesti on siis vauhdikas ja ylläpitää hyvin sinun omaa aktiivisuuttasi. Nykyinen liikuntavastaava suosittelee vahvasti hallitukseen hakemista ja toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi salivuoroille maanantaina klo 20 länsikadun koululle!

Noora Lautala,
Liikuntavastaava, Fides Ostiensis ry

Mitä Fides tekee? Varapuheenjohtaja vastaa.

Fides Ostiensis ry:n puheenjohtajisto koostuu kahdesta henkilöstä: Fideksen puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta.

Miten varapuheenjohtaja valitaan?

Fideksen varapuheenjohtaja on siitä erikoinen tehtävä, että varapuheenjohtajaa ei valitse jäsenistö sääntömääräisessä syyskokouksessa vaan hallitus valitsee sen keskuudestaan joko avoimella tai suljetulla äänestyksellä.

Mitä varapuheenjohtaja tekee?

Varapuheenjohtaja on puheenjohtajan oikea käsi, ja ottaa puheenjohtajan tehtävät hoitaakseen, jos puheenjohtaja on jostain syystä estynyt. Näitä tehtäviä voivat olla mm. kokouksen kutsuminen koolle, kokouksen johtaminen, yhteistyökumppanien kanssa yhteyden pitäminen jne.

Varapuheenjohtaja myös auttaa puheenjohtajaa keventämällä puheenjohtajan tehtävätaakkaa. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa Fideksen edustamista puheenjohtajan puolesta tai tilavarauksia, puheluita, kokouksia yms. Varapuheenjohtaja ottaa myös puheenjohtajan tehtävän hoitaakseen, jos tämä on kokonaan estynyt. Varapuheenjohtajan tehtävä on siis itseasiassa aika nimensä veroinen.

Varapuheenjohtajan pesti on myös ainut pesti, jonka saat toisen pestin päälle. Esim. 2019–2020 hallituksen varapuheenjohtaja on myös liikuntavastaava. Pyri rohkeasti hallitukseen ja ota vastaan varapuheenjohtajan pesti! Puheenjohtajana oleminen ei ole helppoa, mutta sitäkin palkitsevampaa.

Noora Lautala,
Varapuheenjohtaja, Fides Ostiensis ry