Rauhaa metsästä

Kävelen lähimetsääni ja istahdan lempipaikalleni. Suuri kivi, jolla istuessani olen täysin metsän ympäröimänä ja edessäni avautuu kaunis näkymä Pielisjoelle. Ei autojen tai muunkaan ihmiselämän ääniä. Vain metsä ja minä. Huomaan jo muutamassa minuutissa, kuinka sykkeeni laskee ja minut valtaa täydellinen rauhallisuus. Kaikki hetki sitten minua vaivanneet huolet tuntuvat yhtäkkiä naurettavan pieniltä asioilta, enkä jaksa vaivata päätäni niillä enää lainkaan. Istun siinä kauan. En tiedä kuinka kauan, sillä kelloa minulla ei ole ja puhelimenkin jätin kotiin. Hengitän puhdasta, metsäntuoksuista ilmaa ja kuuntelen metsän hiljaisuudesta erottuvia ääniä. Muistan taas olevani osa jotakin suurempaa.

Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka.

Minulle metsä on ollut jo pienestä pitäen ikään kuin turvapaikka. On jollain tavalla lohdullista viettää aikaa metsän hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan ole täydellistä hiljaisuutta. Isossa perheessä kasvaneena, tuota hiljaisuutta olen osannut arvostaa lapsesta saakka. Lapsena hakeuduinkin usein talomme viereiseen metsään rakentamaani majaan, pakoon ison talon meteliä. Kaupungissa asuessani saatoin hukata metsän hetkeksi, mutta voi miten ihanaa olikaan löytää metsä ja sen tarjoama rauha uudelleen myöhemmin!

Metsän äänet ja siellä vallitseva rauha palauttavat minut siihen yhteyteen, joka saa ymmärtämään luomakunnan monimuotoisuutta ja kunnioittamaan kaikkea siihen liittyvää elämää. Kunnioitan metsää valtavasti. Siellä muistan, kuinka pieni osa universumia itse olenkaan. Jostain syystä metsä saa minut myös aina paremmalle tuulelle. Ehkä se on yksi syy siihen, että koen metsän yhdeksi arvokkaimmista asioista elämässäni.

Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä.

Minulle pyhyys ja jonkin kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä. Toisin sanoen, minulle metsä on pyhä. Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja suomalainen metsä on osa tuota ihmettä. Minulle metsässä käyminen on lohdullisempaa kuin kirkossa käynti. Koen, että metsässä mieli lepää ja yhteys luontoon palautuu sellaiseksi kuin se on luotu. Arjen kiireessä tuo yhteys tuntuu katoavan eikä sitä ainakaan kaupungin vilinässä kovin helposti saa takaisin. Opiskelijana aikaa tulee vietettyä valtavan paljon tietokoneen ja kirjojen ääressä, sisätiloissa tietenkin, ja tällöin kaipuu metsän huolettomaan ympäristöön kasvaa kovaa vauhtia. On todettu, että jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Tuota vaikutusta tulisi mielestäni hyödyntää entistä enemmän nykyihmisten kiireisessä elämässä.

Jo viisi minuuttia metsässä vaikuttaa niin ihmisen fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin.

Koska metsä herättää meissä suomalaisissa paljon tunteita ja se koetaan usein mieltä rauhoittavaksi ympäristöksi, ei mielestäni ole turhaa tarkastella metsää myös henkisyyden ja pyhyyden näkökulmasta. Mitä siis ajattelevat muut teologian opiskelijat metsäyhteydestään?

”Metsässä on helpompaa hengittää.”

”Metsän hiljaisuus on erityistä.”

”Siellä mieleen laskeutuu rauha ja tuntee olevansa osa jotakin suurempaa.”

”Metsä on rakkain kirkoista.”

Tässä vain muutamia ajatuksia teologian opiskelijoiden keskuudesta kandidaatintutkielmaani varten keräämästäni aineistosta. Vaikuttaa siltä, että metsästä voi löytää yhteyden johonkin itseään suurempaan. Oli se sitten yhteyttä luontoon, maailmankaikkeuteen, Jumalaan tai vaikkapa vain oman päänsä sisäiseen maailmaan, antaa metsä ainakin uskomattoman kauniin ympäristön tällaiseen tutkiskeluun ja pohdintaan.

Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään. Etsi sieltä itsellesi mieluisa paikka ja istahda vaikka kivelle tai kannolle ja ihan vain olemaan siinä. Jätä se puhelin taskuun, tai vaikka kokonaan kotiin ja keskity vain luontoon. Ei musiikkia, ei tekniikkaa, vain sinä ja metsä. Kuuntele hiljaisuutta ja hengitä keuhkot täyteen puhdasta ilmaan. Anna ajatusten mennä sinne mihin ne ikinä menevätkään. Istu siinä ainakin kymmenen minuuttia. Ehkä löydät jotain muutakin kuin vain alenevan verenpaineen.

Haluan haastaa juuri sinut menemään metsään.

Sanna Sallinen